Vanhoillislestadiolaisen papin kirje paaville

Tämä kirje on toimitettu paavi Franciscukselle tammikuussa 2024. Sen kirjoittaja on Tampereen Rauhanyhdistyksen puhuja ja Kinnulan emerituskirkkoherra Heikki Järvinen. Vaikka edesmenneeltä paavilta ei tullut kirjeeseen vastausta, kirje on arvokas puheenvuoro ja historiallisesti merkittävä keskustelunavaus. Kirje julkaistaan kirjoittajan luvalla.

---

Toivon hartaasti, että Pyhä Isä Franciscus ryhtyy toimiin aidosti ekumeenisen messun, rippisaarnan ja kaikkia koskevan ehtoollispöytäkutsun valmistelemiseksi niin, ettei kutsu  koske vain omaa kirkkokuntaa vaan koko kristikuntaa urbi et orbi.

Ehtoollisella on suuri merkitys, mistä viestii Herramme tunnustaessaan ”Minä olen halajamalla halunnut nauttia tämän aterian teidän kanssanne.” Kristus, Hyvä Paimen, kantaa syvää huolta niistä, jotka asuvat toisen kirkon alueella, Baabelin virtain varsilla, kaukana omasta kotikirkostaan.

Kristillinen usko ei perustu ensisijaisesti syvälliseen teologiseen tuntemukseen. Aito communio ei voi syntyä vuosikymmeniä kestävissä ekumeenisissa neuvotteluissa kompromissien tuloksena – tämä prosessi on ajautunut umpikujaan. Ketään ihmistä ei kuitenkaan saa jättää heitteille! Cantus firmuksena tulisi olla ”Niin alhaalla kukaan ei kulje, ettei siellä Jeesus ois. Yhtään Hän ei luotansa sulje, ei karkota ketään pois.”

Jos ja kun communio kirkkojemme väliltä puuttuu eriseuraisuuden vuoksi, niin tuskin tie aitoon hengen yhteyteen löytyy komiteoissa neuvottelemalla ja kompromisseja tekemällä! 

On ahdistavaa nähdä ja kokea miten esim. katolisen tai ortodoksisen kirkon jäsen ei voi tulla luterilaisen kirkon ehtoolliselle ja tietysti myös päinvastoin.

Koska lähetyskäskyn mukaisesti parannusta ja syntien anteeksiantamista tuli saarnata kaikille luoduille, ei ole mitään syytä evätä ehtoollistakaan evankeliumin uskovalta. Etiopian hoviherran vetoomus: mikä nyt estää kastamasta minua, voidaan nähdä koskevan myös toista sakramenttia, ehtoollista.

Onhan kysymyksessä Kristuksen sovitustyö korvin kuultavassa ja sydämellä uskottavassa absoluutiossa sekä näkyvässä ja koettavassa leivässä ja viinissä.

Kuten tiedämme, on vain yksi commuunio (sancta communio, holy communion) , mikä merkitsee sekä kristittyjen yhteyttä että ehtoollisyhteyttä. Todellinen kristittyjen yhteys syntyy uskomalla yksinkertaisesti omat synnit anteeksi Jumalan valtakunnan evankeliumissa kuten esim. Sauluksella.

Vanhastaan on nähty ensimmäisen ehtoollisen yhteydessä tapahtuneen jalkojen pesemisen merkitsevän syntien anteeksiantamista / absoluutiota. Korvilla kuultu ja sydämellä uskottu evankeliumi saa aikaan myös halun ja valmiuden osallistua ehtoolliseen, rakkauden ja yhteyden ateriaan.

Eriseuran synti kuten kaikki muutkin synnit annetaan ripissä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Pyhä Henki saa aikaan rakkauden Kristukseen, Jumalan seurakuntaan, kaikkiin ihmisiin ja omaan kirkkoon, josta ei haluta erota. 

Pax vobiscum!

Heikki Järvinen, rovasti, Suomen ev.lut. kirkko

TAMPERE Finland